Satu Tapachulassa!

Rakas siskoseni Satu tuli melkein tasan kuukausi sitten viikoksi Suomesta tänne Tapachulaan mua moikkaamaan! Oli tosi kiva viikko, ei voi muuta sanoa :) En osaa kuvailla edes, miten hienoa on, että enää en ole ainut tuntemani ihminen, joka on käynyt täällä, vaan joku muukin on saanut nähdä minun kotikaupunkini ja tuntea perheeni ja tietää mistä puhun :)

Enkä ajatellut miten hassua olisi puhua suomea ja espanjaa samaan aikaan... Monta kertaa vastasin Satulle "Sí" tai perheelleni "Joo". Ja sitten kerran sanoin mamalle kiireessä SUOMEKSI "Hei odota ihan pikku hetki, käyn ensin vessassa!" :DDD No comments!

Satu tuli tosiaan 27. ja 28.1 välisenä yönä, noin kello 12. Ette voi kuvitellakaan millainen se päivä oli! Koko päivän vain hymyilin ja touhusin miljoonaa asiaa (kaikkia yhäaikaa), laskeskelin tunteja ja sitä, että missä Satu just sillä hetkellä mahtoi olla. Illalla sitten poikaystäväni tuli perheensä kanssa hakemaan mut, koska he lupasivat viedä mut lentokentälle ja sitten tuoda meidät molemmat kotiin. Miten ihania ihmisiä voi olla?! ♥ Käytiin ensin katsomassa niiden pienkonetta ja sitten mentiin kentälle. Tapachulan lentokentällä sitten odoteltiin ihan pikkuhetki ja mä tärisin ja melkein itkin kun niitä ihmisiä alkoi virrata hakemaan laukkujaan. Mä en osaa edes kuvailla sitä tunnetta, kun sitten vihdoin näin siskoseni! Kyyneleet silmissä odotin, kun hän sai laukun, ja sitten vaan halattiin ja itkettiin molemmat! En ikinä unohda sitä hetkeä... ♥ Sitten ajettiin se 15 km takaisin kotiin, Pedron perheen vain kuunnellessa ja meidän hölöttäessä. Ei oikein tiennyt mistä olisi jutellut, kun oli niin paljon asiaa. Kotona sitten hetki juteltiin ja Satu ja mun perhe hiukan tutustuivat ja sitten mentiin nukkumaan.

(c) Satu

Lauantaina aamulla herättiin aikaisin ja ajettiin aamupalalle isovanhemmille. Isovanhemmatkin tykkäsivät siskostani :) Syötiin perusaamupala, eli tuoreita hedelmiä ja kananmunaa. Sitten käytiin kuvailemassa siinä pihalla. Viidakkoa kun on, niin nähtiin taas paljon kukkasia ja puita ja hedelmiä.
Sieltä kun lähdettiin, niin ajettiin lenkki meren rannalla. Otettiin pari kuvaa ja ajettiin kotiin. Sitten syötiin erilaisia lihoja, juteltiin ja Satu antoi Suomentuliaiset. Meinattiin vielä illalla mennä hiukan kiertelemään ostoskeskusta, mutta siskoseni otti vaatimattomat 4 tunnin päikkärit ja oli jo myöhä, kun hän heräsi :)

Hienoja puita, joista ei tiennyt, että missä kohtaa juuret vaihtuvat oksiksi :)

Satu ja meidän lahjamme hänelle.
Täällä on paikkoja, josta voi ostaa tuollaisia tuoreista hedelmistä tehtyjä asetelmia.
Nam :)

Sunnuntaina aamulla herättiin taaskin aika aikaisin, koska mentiin kirkkoon. Vähän on tosiaan eri meininki kuin Suomessa... Sen jälkeen käytiin kotona ja lähettiin lähistöllä olevalle Izapan arkeologiselle alueelle:

Koko porukka!

Minä, veljenpoika ja sisko :)

Kaksi raskaana olevaa :) ♥

Sitten käytiin Guatemalan rajalla. Siinä on se hassu, että kun rajatarkastus on sillalla, niin laittomia tulijoita kahlaa siitä sillan vierestä Meksikon puolelle. Eikä ne tullimiehet välitä yhtään, koska ne saa palkkaa ainoastaan siitä, mitä siinä sillalla tapahtuu. Näin Meksikossa.

Rajalla

Sieltä mentiin vielä vähän kauemmas ja korkeammalle, syömään ja tutustumaan. Ajeltiin sellaisia pieniä mutkaisia teitä ylemmäs ja ylemmäs tulivuoren rinnettä. Menomatka meni hyvin, mutta takaisintulomatka pimeitä ja mutkaisia pikkuteitä yhdistettynä hulluihin ohituksiin... Hui!

Värejä :)
(c) Satu

Maanantaina aamusella käytiin ostoskeskuksella ostamassa vauvanvaatteita... Voisin ostaa niitä ties miten paljon, kun ne on niin nättejä ja halpoja! :) Sitten shoppailun jälkeen lähdettiin koko perhe autolla kohti Tuxtlaa, Chiapasin pääkaupunkia, siskon yliopiston pääsykokeen takia. Illalla, noin 5 tunnin ajomatkan päästä oltiin siellä, kaikki muut paitsi minä palellen... Rakastin hotellimme sänkyjä, ne oli niin pehmeät! :)

Tiistaina 31.1 lähdettiin kahdestaan siskoseni kanssa maanantaina varaamallemme retkelle. Se toimi niin, että matkaan lähdimme ainoastaan me kaksi ja taksikuski, joka oli samalla oppaamme. Eikä ollut kallis, kun ottaa huomioon, että olimme reissussa koko päivän, aamukymmenestä iltakahdeksaan! Ensin ajoimme Cañon del Sumideroon ja siellä sitten lautalla muiden turistien kanssa sinne kanjoniin. Se oli aivan UPEA!

Haluaisin niiiin tietää, mitä toi nainen oikein touhuaa :D

Krokotiili!

Pelikaani :)

:D:D

Kanjonista mentiin Chiapa de Corcoon ja sitten Zinacantaniin, molemmat pikkukaupunkeja. Ensin mainitussa se taksikuski laittoi meidät kiipeämään kirkon näköpaikalle ihan älyjyrkkiä portaita pitkin. Jälkimmäisessä taas käytiin parissa kirkossa ja sitten syömässä käsintehtyjä tortilloita. Olivat hyviä, vaikka ilmeisesti aiheuttivatkin meille molemmille kivan pikku mahataudin... Siellä Zinacantanissa kaikilla oli tosi hienot vaatteet, ja munkin käskettiin pukea ne päälleni :D

Sieltä ajettiin vielä San Cristobaliinkin, jossa käveltiin vain vähän, koska hullu kuskimme halusi viedä meidät jokaikiseen kirkkoon, mutta oli kylmä ja Satulla särki selkä. Eikä huvittanut nähdä enää yhtään kirkkoa. Mutta on se nätti kaupunki :)
Sitten ajettiin takaisin Tuxtlaan hotellillemme ja kun vieressä sattui olemaan Walmart, niin käytiin ostelemassa iltapalaa ja vähän vauvanvaatteita... :D

San Cristobal

Zinacantan ja paikalliset vaatteet

Iltapala! :)

Vauvallakin on hattu ♥

Keskiviikkona 1.2 vastaanotin perheeni syntymäpäiväonnittelut, syötiin aamupalaa ja lähdettiin kotiin. Kotona käytiin nopsasti suihkussa ja mentiin kauppakeskukseen. Siellä nähtiin mun kavereita ja käytiin jätskillä ja elokuvissa. Ei oikein tuntunut syntymäpäivältä, mutta tiistaina sitä tulikin touhuttua yllin kyllin. Niin, ja kauppakeskuksessa yhden lehden toimittaja teki jotain artikkelia ja otti meistäkin Satun kanssa kuvan, se oli sitten lehdessä parin päivän päästä, ei varmaan usein näe kahta niin ulkomaalaisen näköistä kauppakeskuksessa :D
Leffan jälkeen tultiin kotiin ja syötiin mun synttärikakkua. Ja tietysti siitä piti haukata pala, niinkuin täällä on tapana, ja sitten työnnetään selästä niin, että naamassa on sitä kakkua. Ihana tapa :D

Torstaina oli vuorossa keskuspuistossa ja kaupoissa kiertelyä. Käytiin myös syömässä kiinalaista ruokaa Pedron ja sen perheen kanssa ja oltiin hetki niiden kanssa. Ja huomattiin, että koko hemmetin Tapachulassa ei myydä yhtään missään postikortteja!!! Ei missään.
Sitten mentiin ruokakaupan kautta kotiin ja melkein heti lähdettiin shoppailemaan lisää kauppakeskukseen. Ja sitten kotiin ja nukkumaan.

Tykkään niin poikaystäväni perheestä! He kutsuivat meidät perjantaiksi koko päiväksi meren rannalle :) Siellä oli kuuma, mutta tosi kivaa. Ekaa kertaa pääsin jopa kastamaan jalat mereen, mikä on meille vaihtareille kiellettyä. Oltiin vain, siskoseni otti aurinkoa, syötiin ja juotiin kookoksesta, sekä uitiin uima-altaassa. Oli kiva ja rentouttava päivä :)

Arvaa kuka...?

Kookos :)

♥

Kaikki siskot :D

Mutta sitten tuli lauantai 4.2 ja siskolleni aika lähteä kotiin :( Syötiin aamupalaa ja istuttiin Satun matkalaukun päällä, että saatiin se kiinni. Ja sitten ajettiinkin jo lentokentälle. Siellä kerrottiin, että lentokone ei ole tullut... onneksi jatkettiin, että tulee varmaan aika pian. Meksikossa kun ollaan, niin Satun laukku avattiin kaksi kertaa, eikä lentokentän systeemitkään toimineet, joten liput ja kaikki kirjoitettiin käsin :D

Kyllä mä sitten pillitinkin vähän... mutta oli tosi kiva viikko rakkaan siskoni kanssa! :) ♥

♥
Te quiero mucho! :)

Hui mikä päivitys... No, onneksi on paljon kuvia! :)
Haleja Suomeen
Heidi