Ekat päivät Tapachulassa...

...ja paljon on ehtinyt tapahtua! :)

Ajattelin, että aikaeroon tottuminen veisi kauan, mutta totuin siihen ihan ihmeenkin hyvin ja nopeasti. Silti olen välillä aika väsynyt, johtuu varmaan tästä kuumuudesta ja siitä, että heräilen öisin aina ties mihin ihme ääniin... Yksi syy on varmasti myös se, että olen koko päivän joutunut yrittää ymmärtää, mitä ihmiset minulle puhuvat ja yrittää keksiä jotain vastattavaa.

Kukka

Keskiviikkona oli papan (hostisän siis) synttärit isovanhempien luona.Käytiin siellä myös viime sunnuntaina, eilen ja tänäänkin. He asuvat ihan viidakon näköisessä paikassa ja pihalta löytyy koiria, kanoja, kissanpentuja, papukaija, palmuja, kukkia, hedelmiä (kahvipuita, rambutaneja, banaaneja ja sitruunoita ainakin) ja kaikkea mahdollista! Tykkään siitä paikasta tosi paljon. Isovanhemmat ovat tosi mukavia, samoin kuin kaikki ihmiset, kehen olen täällä tutustunut :) Veli ja hänen perheensä asuvat meidän kanssa samassa pihapiirissä ja heidän poikansa (6-vuotias) on aivan ihana! Hän oli piirtänyt mulle kortin, jossa luki "Para mi tía Heidi" eli "Tädilleni heidille"! :)

Isovanhemmilta. VIIDAKKO! :)

Kaikkia on kiinnostanut tosi paljon suomikirja ja etenkin suomikansio, jonka tein itse. He kyselevät kaikkia asioita, kuten että "Miten kasvit pysyvät hengissä, kun on lunta?" tai että "Meneekö järvet ja meri ihan OIKEASTI jäähän talvella?!" :D Olen myöskin vastannut kysymyksiin "Miksi Suomessa tehdään kesätöitä?", "Mistä kouluruoka tulee?" ja "Mitä cocacola/kirjat/vaatteet/ maksavat". Myöskin suomen kieli on ollut kauhean mielenkiintoista ja mun pitää aina kertoa, mitä kaikki on suomeksi.  Ja sanakirjan lukeminen ja tyhmien sanojen etsiminen... Mun perhe osaa jo kaikkia tärkeitä sanoja, kuten: Minä rakastan sinua, Uusikaupunki, lautanen, kuppi, hyvää huomenta/päivää/yötä/syntymäpäivää, sekä ilmavaivat ja torvi.

Aina kun ollaan oltu jossain, niin jostain kumman syystä kaikki tuijottaa. Oon oikeasti varmaan ainut blondi (...) tässä kaupungissa! Lisäksi olen meidän perheen pisin. Semilyhyestä ja ruskeatukkaisesta Heidistä tuli täällä pitkä ja blondi Heidi :D 

Tosiaan, paljon on tapahtunut. Maanantaina olin aamun kotona muun perheen kanssa, kun Daniela (mun ikäinen sisko) oli koulussa. Haettiin se sieltä ja vietiin balettitunnille. Mä en oo ihan varma mitä tapahtui (hypnotisoitiinko mut?), mutta kahden tunnin päästä löysin itseni tanssimasta balettia. Eikä se itseasiassa ollut niin tyhmää, kun olis voinu olla. Vaan ihan kivaa :) Sitten tapasin vielä illalla muita vaihtareita ja AFS:n tyyppejä :)

Koulun piti alkaa keskiviikkona, mutta mä en tiennyt mihin kouluun menen, että se alkaa nyt sitten huomenna eli maanantaina. Käytiin tiistaina kysymässä, jos pääsisin siskon kanssa samaan kouluun, mutta viime vuonna sinne ei ainakaan oltu otettu. (Tähän väliin, että käytiin tiistaina illalla myös Yogen Früz -nimisessä paikassa jäätelöllä, NAM) Perjantaina sitten sain kuulla, että en mene siskon kouluun, vaan kouluun nimeltä Universidad Valle del Grijalva (UVG), jonne tulee myös toinen vaihtari, joka on thaimaalainen tyttö. Koulupäivät mulla alkaa kello 7.00 ja loppuu... kahdelta tai kolmelta vissiin. Koulusta en paljon muuta sitten tiedäkkään, mutta eiköhän sen vuodessa opi tuntemaan... Ja käytiin muuten perjantaina ostamassa koulupuku mulle! Koulussa tuun nyt käyttämään farkkujen ja hupparin sijasta vaaleansinistä paitaa, tummaa liiviä, polvisukkia, mustia kenkiä, punaista kravattia (!!) ja tummansinistä hametta! Ja verkkareita ja t-paitaa liikunnassa. Koulupuku maksoi yhteensä... olisko ollut 865 pesoa (eli joku viiskymppiä) + kengät 300 pesoa (eli joku 18 euroa). Huomenna se sitten alkaa! Hui!

Toinen perhe

Tänään oltiin aamulla kirkossa. Enkä ole ikinä ennen ollut missään vähemmän kirkkomaisessa tilaisuudessa! Se kesti kaksi tuntia, josta noin tunti ja vartti oli pelkkää laulua. Ja siellä oli bändi soittamassa ja sanat näkyivät valkokankaalta. Sitten se kolme varttia joku ruutupaidallinen mies höpötti siellä edessä, elehtien ja välillä melkein huutaen. Ja se paikka oli ulkoa päin (ja myös sisältä) yhtä paljon kirkko kuin Ukilukio. Sisältä se oli aika matala, siniseinäinen iso huone, jossa istuttiin muovituoleilla. Mutta oli kuitenkin aika vaikuttavaa, miten innokkaasti ihmiset lauloivat ja kuuntelivat.

Koti-ikävää mulla on ollut ihmeen vähän, kun ajattelin, että parkuisin koko viikon. Tai siis, tottakai mulla on ikävä perhettä ja kavereita (ja ruisleipää jne. :D), mutta se ei ole mitenkään ylitsepääsemätöntä :)

Päiväkirjasta päätellen saisin tästä viikostakin aikaiseksi romaanin, mutta ehkä tällainen lyhennelmä on parempi :D

Heihei,

♥:llä Heidi


Lopuksi vielä lakana, jonka mun perhe oli tehnyt:

Heidi Tervetuloa Kottin ♥

Täällä ollaan!

Nyt tekisi mieli kirjoittaa ooooikein pitkä teksti, mutta väsymys on sen verran suuri, että taidan vaan mennä kohta nukkumaan :)

Sen verran kuitenkin, että tosiaan perjantaiaamuna (yöllä...) lähdettiin kello neljä kohti Helsinki-Vantaata, ja lento lähti 9.25. Pillitin oikeestaan sen koko Helsinki-Vantaallaoloajan, mutta sitten se hiukan helpotti. Siksikin, että Pariisin lentokenttä oli ISO ja käveltiin varmaan kilometri (+ mentiin junalla tms.), lopulta kuitenkin löydettiin sinne oikealle portille. Ne halusi muuten siellä kentällä skannata meidän liput varmaan sen 10 kertaa! Sieltä sitten 12 tuntia Mexico cityyn (10 kertaa sanottiin, että on turbulenssia, mutta ei onneksi ollut kovin paha) ja hotellille. Siellä nähtiin muita vaihtareita ja syötiin ja mentiin nukkumaan. Tänään kaikki lähti vähän eri aikoihin, suurinpiirtein kaikki muut bussilla, paitsi Kaisa ja se saksalainen (?), jotka jäi sinne Mexicoon ja me, jotka lennettiin. Onneksi, eikä menty 12 tunnin yöbussilla, niinkuin Minea ja muut raukkaparat!

Sitten lennettiin minikokoisella koneella tänne minikokoiselle lentokentälle ja nähtiin perheet. Mun perhe oli tehnyt ison lakanan, missä oli suomeksi "Tervetuloa kotiin Heidi"! Se oli ihana! Sitten käytiin kahvilla ja tultiin kotiin. Ja kohta tosiaan nukkumaan.

Täällä Tapachulassa on mun lisäksi 3 muuta vaihtaria ja yksi on tulossa lisää jossain vaiheessa. Kaikki on olleet tosi ystävällisiä täällä, vaikka ne ei ihan ymmärrä mua, enkä mä niitä :D

Tuli tästä sittenkin ihan semipitkä, mutta silti: lisää myöhemmin! Täällähän muuten aikaero Suomeen on tosiaan 8 tuntia.

Adios! Buenas noches! ♥

Heidi (nää muuten lausuu mun nimen oudon hyvin! :))

Kaksi viikkoa

... jäljellä ennen Meksikoon lähtöä... Hurjaa! Onneksi on muitakin vaihtareita lähdössä täältä Suomesta :) Hasta pronto, chicas!

♥

Mutta, asiaan! Olen ihmetellyt, että miksei hostperheeni ole vieläkään vastannut mun sähköpostiin. No, tänään selvisi, ettei ne ole edes saaneet koko viestiä! Nyt monen mutkan jälkeen on ilmeisesti sähköposti perillä (jos mä ymmärsin oikein) ja oon saanut jopa yhteyttä hostperheeseeni. Mikä helpotus. Ja kaikki kiitos mun rakkaalle isosiskolleni täällä Suomessa, että sait mut ylipuhuttua! Harmi, että nähdään enää pari kertaa, ennen kuin sä lähdet reissuun... Te amo ♥ :)

Niin kuin suurin piirtein kaikki tietää, mä olen ehkä maailman suurin jännittäjä.... Ei hyvä. Toisaalta, jos tää vaihtovuosi ei vähennä mun jännittämistä, niin ei sitten kyllä mikään. :) Tuntuu vaan harmittavasti siltä, etten mä millään ehdi näkemään kaikkia kavereita ennen lähtöä. Mutta jos mä käyn koulussa, töissä ja hallilla, niin siinä näkee sitten jo tosi paljon ihmisiä :) Ihan ylipaljon on vielä tekemistäkin, mutta toisaalta tuntuu tosi kivalta, kun saa tosta tehtävälistasta niitä edes välillä vetää ylikin (lista kyllä kasvaa koko ajan, outoa? :D). Hassua vaan, että yleensä mä mietin jo tähän aikaan vuodesta, että voi ei, kohta on kesäloma loppu.... no, tänä vuonna ei oo koulu ansainnut montaakaan ajatusta :)

Mutta, nyt nukkumaan, niin jaksaa huomenna taas tehdä kaikenlaista : )

Adios,
Heidi