Ekat päivät Tapachulassa...

...ja paljon on ehtinyt tapahtua! :)

Ajattelin, että aikaeroon tottuminen veisi kauan, mutta totuin siihen ihan ihmeenkin hyvin ja nopeasti. Silti olen välillä aika väsynyt, johtuu varmaan tästä kuumuudesta ja siitä, että heräilen öisin aina ties mihin ihme ääniin... Yksi syy on varmasti myös se, että olen koko päivän joutunut yrittää ymmärtää, mitä ihmiset minulle puhuvat ja yrittää keksiä jotain vastattavaa.

Kukka

Keskiviikkona oli papan (hostisän siis) synttärit isovanhempien luona.Käytiin siellä myös viime sunnuntaina, eilen ja tänäänkin. He asuvat ihan viidakon näköisessä paikassa ja pihalta löytyy koiria, kanoja, kissanpentuja, papukaija, palmuja, kukkia, hedelmiä (kahvipuita, rambutaneja, banaaneja ja sitruunoita ainakin) ja kaikkea mahdollista! Tykkään siitä paikasta tosi paljon. Isovanhemmat ovat tosi mukavia, samoin kuin kaikki ihmiset, kehen olen täällä tutustunut :) Veli ja hänen perheensä asuvat meidän kanssa samassa pihapiirissä ja heidän poikansa (6-vuotias) on aivan ihana! Hän oli piirtänyt mulle kortin, jossa luki "Para mi tía Heidi" eli "Tädilleni heidille"! :)

Isovanhemmilta. VIIDAKKO! :)

Kaikkia on kiinnostanut tosi paljon suomikirja ja etenkin suomikansio, jonka tein itse. He kyselevät kaikkia asioita, kuten että "Miten kasvit pysyvät hengissä, kun on lunta?" tai että "Meneekö järvet ja meri ihan OIKEASTI jäähän talvella?!" :D Olen myöskin vastannut kysymyksiin "Miksi Suomessa tehdään kesätöitä?", "Mistä kouluruoka tulee?" ja "Mitä cocacola/kirjat/vaatteet/ maksavat". Myöskin suomen kieli on ollut kauhean mielenkiintoista ja mun pitää aina kertoa, mitä kaikki on suomeksi.  Ja sanakirjan lukeminen ja tyhmien sanojen etsiminen... Mun perhe osaa jo kaikkia tärkeitä sanoja, kuten: Minä rakastan sinua, Uusikaupunki, lautanen, kuppi, hyvää huomenta/päivää/yötä/syntymäpäivää, sekä ilmavaivat ja torvi.

Aina kun ollaan oltu jossain, niin jostain kumman syystä kaikki tuijottaa. Oon oikeasti varmaan ainut blondi (...) tässä kaupungissa! Lisäksi olen meidän perheen pisin. Semilyhyestä ja ruskeatukkaisesta Heidistä tuli täällä pitkä ja blondi Heidi :D 

Tosiaan, paljon on tapahtunut. Maanantaina olin aamun kotona muun perheen kanssa, kun Daniela (mun ikäinen sisko) oli koulussa. Haettiin se sieltä ja vietiin balettitunnille. Mä en oo ihan varma mitä tapahtui (hypnotisoitiinko mut?), mutta kahden tunnin päästä löysin itseni tanssimasta balettia. Eikä se itseasiassa ollut niin tyhmää, kun olis voinu olla. Vaan ihan kivaa :) Sitten tapasin vielä illalla muita vaihtareita ja AFS:n tyyppejä :)

Koulun piti alkaa keskiviikkona, mutta mä en tiennyt mihin kouluun menen, että se alkaa nyt sitten huomenna eli maanantaina. Käytiin tiistaina kysymässä, jos pääsisin siskon kanssa samaan kouluun, mutta viime vuonna sinne ei ainakaan oltu otettu. (Tähän väliin, että käytiin tiistaina illalla myös Yogen Früz -nimisessä paikassa jäätelöllä, NAM) Perjantaina sitten sain kuulla, että en mene siskon kouluun, vaan kouluun nimeltä Universidad Valle del Grijalva (UVG), jonne tulee myös toinen vaihtari, joka on thaimaalainen tyttö. Koulupäivät mulla alkaa kello 7.00 ja loppuu... kahdelta tai kolmelta vissiin. Koulusta en paljon muuta sitten tiedäkkään, mutta eiköhän sen vuodessa opi tuntemaan... Ja käytiin muuten perjantaina ostamassa koulupuku mulle! Koulussa tuun nyt käyttämään farkkujen ja hupparin sijasta vaaleansinistä paitaa, tummaa liiviä, polvisukkia, mustia kenkiä, punaista kravattia (!!) ja tummansinistä hametta! Ja verkkareita ja t-paitaa liikunnassa. Koulupuku maksoi yhteensä... olisko ollut 865 pesoa (eli joku viiskymppiä) + kengät 300 pesoa (eli joku 18 euroa). Huomenna se sitten alkaa! Hui!

Toinen perhe

Tänään oltiin aamulla kirkossa. Enkä ole ikinä ennen ollut missään vähemmän kirkkomaisessa tilaisuudessa! Se kesti kaksi tuntia, josta noin tunti ja vartti oli pelkkää laulua. Ja siellä oli bändi soittamassa ja sanat näkyivät valkokankaalta. Sitten se kolme varttia joku ruutupaidallinen mies höpötti siellä edessä, elehtien ja välillä melkein huutaen. Ja se paikka oli ulkoa päin (ja myös sisältä) yhtä paljon kirkko kuin Ukilukio. Sisältä se oli aika matala, siniseinäinen iso huone, jossa istuttiin muovituoleilla. Mutta oli kuitenkin aika vaikuttavaa, miten innokkaasti ihmiset lauloivat ja kuuntelivat.

Koti-ikävää mulla on ollut ihmeen vähän, kun ajattelin, että parkuisin koko viikon. Tai siis, tottakai mulla on ikävä perhettä ja kavereita (ja ruisleipää jne. :D), mutta se ei ole mitenkään ylitsepääsemätöntä :)

Päiväkirjasta päätellen saisin tästä viikostakin aikaiseksi romaanin, mutta ehkä tällainen lyhennelmä on parempi :D

Heihei,

♥:llä Heidi


Lopuksi vielä lakana, jonka mun perhe oli tehnyt:

Heidi Tervetuloa Kottin ♥