Un mes!

Yli kuukausi on jo kulunut täällä Tapachulassa. Ajattelin kirjoittaa taas "vähän" mitä mulle kuuluu :) Jos joku päivä saisin aikaiseksi kirjoittaa sitten meidän parin viikon takaisesta Tuxtlan reissustakin :D
Kuvien lisääminen ei onnistunut lainkaan, eli nyt on aikka tylsä päivitys. Kokeilen huomenna uudelleen! :)

Perhe

Nyt kuukauden jälkeen tajusin, miten paljon enemmän mä ymmärrän espanjaa. Ja kyllä mä sitä myös hiukan puhun, mutta se tökkii aika paljon :D Kuitenkin mä selviän jo paremmin päivittäisistä jutuista ja pystyn luovimaan läpi helppojen keskustelujen. Arvostan tosi paljon niitä ihmisiä, jotka puhuvat mulle espanjaa, ja yrittävät selvittää mitä tarkoittavat. Ja jos mä en heti ymmärrä, niin eivät heti luovuta. Välillä ärsyttää niin paljon, kun joku puhuu mulle, ja mä mietin mitä vastaisin, niin ollaan heti, että "Jaa, ei se ymmärrä". Tai se, että sanotaan jollekin englantia puhuvalle, että "Sano Heidille..." tai "Kysy Heidiltä...". Hauskaa vain, jos mä ymmärrän jo siinä vaiheessa ja vastaan, niin silloin näiden ilmeet on aina hauskoja :)

Koulussa kaikki on hyvin. Olen yleensä koulupäivien jälkeen hyvällä tuulella, mikä ei voi olla huono merkki :D Oon saanut koulusta kavereita ja aina välkällä löytyy joku, kenen kanssa jutella. Aika usein käykin niin, että kävelen joidenkin kavereiden kanssa, ja jään juttelemaan jonkun muun kanssa. Sitten jonkun ajan päästä huomaan, että ne ovat jatkaneet eteenpäin :) Näiden kanssa on kiva ottaa tuijotuskilpailuja, ja mm. yksi päivä otin kädenvääntöä yhtä poikaa vastaan. Kaikki kannustivat, mutta taisin mä sitten kuitenkin hävitä... Mutta kuulemma olen voimakas! :D Voisin kyllä todellakin sanoa, että mun koulu on täynnä (hyvällä tavalla) hulluja... Välillä on meno sen näköistä!

Mun luokalla on oikeastaan pari tyttöä ja poika, jotka osaavat ihan hyvin englantia. Mutta en mä kauheasti ihmettele, kun ottaa huomioon, että olen preparatorian kolmannella, ja viime enkun tunnilla harjoiteltiin imperfektiä... Ja viime viikolla mietittiin, että tuleeko lauseeseen don't vai doesn't -_-. Ja enkun opettaja kysyy multa, miten joitain sanoja äännetään! :D Tunneista muuten, kemian ja fysiikan tajuan suht hyvin, mutta jostain syystä administración ja historia de México on ihan hepreaa! Matikkaa taas pitäisi olla 5 tuntia viikossa (paino sanalla pitäisi), mutta tähän mennessä mulla on koko aikana ollut tasan kaksi, kun opettaja ei ole ilmaantunut!

Yksi päivä joku mies tuli meidän luokkaan ja käski kaikki menemään seisomaan seinän viereen. En ymmärtänyt miksi, mutta sitten mulle infottiin, että se tarkistaa jokaisen laukun, ettei siellä ole asetta tai huumeita! :D Niin, ja oli meillä maanjäristysharjoituskin. Samalla lailla käveltiin ulos ja odoteltiin kuin Suomessakin paloharjoituksissa :) En ole muuten vieläkään kokenut maanjäristystä, vaikka niitä on kuulemma aika usein. No okei, yhtä en ollut huomannut, kun nukuin... mitä sitä turhaan heräämään!

Itsenäisyyspäivä :D

Viime torstaipäivä oli koulussa aika turha, kun puolet oppilaista ei tullut kotiin, ja osa lopuistakin lähti kesken kaiken pois. Syynä siis se, että perjantaina oli Meksikon itsenäisyyspäivä. Miksei Suomessakin juhlita itsenäisyyspäivää niin, että koristeita ja lippuja on esillä jo kuukautta ennen?! Itsenäisyyspäiväjuhlat olivat aikalailla silloin torstai-illalla, jolloin kuului pauketta ja ääntä tavallistakin enemmän :D

Lauantaina aamulla heräsin taas ennen kuutta, tällä kertaa siksi, koska olin menossa jonkinlaiselle kiertoajelulle. Tai siis, kuudelta en ollut varma, olenko menossa. Kuulin sitten, että 20 minsan päästä mua tullaan hakemaan, hiukan tuli kiire... Ajettiin Puerto Chiapasiin, joka on n. 20 minsan päässä ja pelkille risteilyaluksille (=turisteille) rakennettu paikka. Kuulemma kun siellä ei ole paattia, siellä ei ole yhtään mitään. Lauantainen laiva oli lähtenyt San Franciscosta ja oli menossa New Yorkkiin, eli voi päätellä, ettei se ollut mikään ruotsinlaiva... Niille turisteille kuitenkin järjestetään erilaisia kiertoajeluja, ja sellaiselle mäkin pääsin. Sen nimi oli ”Banana plantation and city sights”.

Banana! :D

Lähdettiin ajamaan kohti sitä fincaa, jossa niitä banaaneita oli. Matkalla kuultiin kaikkea mielenkiintoista Tapachulasta. Tie oli välillä tosi huonoa, mutta sen vierellä kasvoi mm. papaijaa, maissia, mangoa ja ties mitä! Perillä oli ihan järjettömän kuuma. Varmaan puolet bussilaisista kysyi jossain vaiheessa, että mistä mä olen ja miksi mä olen täällä. Ja säälivät mua, kun kuulivat, että mä olen kylmästä Suomesta :D

Siellä farmilla kuultiin ja nähtiin kaikki banaanin vaiheet puusta kauppoihin lähteviin laatikoihin. Mm. nähtiin, että siellä on joku mies vetämässä valjailla kiskoja pitkin 25 satsia isoja banaaninippuja, jopa 2 kilometriä, siinä kuumuudessa! Vau! Ja yksi poika olisi jopa halunnut kuvan musta, koska mä olen blondi! :D Kieltäydyin kauniisti.

Sieltä ajettiin Tapachulaan ja keskuspuistoon. Siellä kuulin ihan kuin joku olisi sanonut ”Heidi!”. Katsoin sinne ja näin jonkun naisen vilkuttavan. Olin ihan varma, etten ollut koskaan aikaisemmin nähnyt häntä. Hän sanoi: ”Heidi, olen sinun luokkatoverisi Lilin äiti”. Olin ihan että MITÄ?! Siis, miten joku mun luokkakaverin äiti voi tuntea mut?! Taidan todella olla joku erikoisuus tässä kaupungissa, jos melkein puolen miljoonan ihmisen joukosta voi tuntea sen yhden, jota ei ole koskaan nähnyt :D Olen tosi iloinen, että menin tuolle retkelle, koska tykkäsin siitä tosi paljon!

Eilinen ja tämä aamu taas menivät aika lailla istuskellessa Immigrationpapereita odottamassa. Eli yritettiin saada meidän viisumit pidemmiksi, mutta jostain syystä se ei eilen onnistunut (kahden tunnin odottelun jälkeen). Tänään sitten mentiin uudestaan ja odoteltiin se kolme tuntia... Mutta lopulta me sitten saatiin ne! Luojan kiitos!


Pakko loppuun kertoa, että tämä sää täällä ei ole kuukaudessa muuttunut yhtään mihinkään. Edelleen joka päivä on yli 30 astetta ja aurinko paistaa. Ja sitten illalla yleensä sataa. Eilenkin oli ihan nättiä, ja tunnin päästä tiet oli taas ihan jokia. Ei meinattu päästä edes näiden isolla autolla (vähän niin kuin katumaasturi) liikkumaan kaikilla kaduilla! Se oli aika hurjaa, kun roskia ja muuta tavaraa lainehtii ohi. Ja oli oikeasti varmaan parikymmentä senttiä vettä osalla kaduista...! Tässä pari kuvaa, jotka otin auton ikkunasta:

Todo bien en México! ♥
Heidi

Loppuun vielä pari kuvaa:

Tapachulan tytöt :)

Jätskillä uuden vaihtarin kunniaksi Tapachulan vaihtareiden ja parin veljen kanssa.

Ensimmäinen (ja toinen) kouluviikko

Ensimmäinen (ja nyt jo toinenkin) kouluviikko täällä Tapachulassa ja Universidad Valle del Grijalvassa (UVG) on tosiaan ohi. Meinasin tehdä päivityksen jo ekan koulupäivän jälkeen, mutta mutta... Kuvien lisääminen tai tekstin tallentaminen ei ole oikein onnistunut netin pätkimisen takia. Joutusin lisäämään ensin tekstin ja sen jälkeen pienennetyt kuvat yksitellen, mutta tässä se nyt vihdoin ja viimein kauhean tappelemisen jälkeen on :)

Maanantai 29. päivä oli siis mun ensimmäinen koulupäivä! Olin aamulla aika jännittynyt, eikä se auttanut yhtään, että meiltä ei tullut mistään vettä, kun oltiin lähdössä ja pesemässä hampaita! No, siitä selvittiin ja jännityskin helpotti nopeasti, kun tutustuin kouluun ja ihmisiin. Mun piti olla thaivaihtari Poonin ja sen hostveljen kanssa samalla luokalla, mutta joku nainen tuli heti aamulla sanomaan, että toisen pitää vaihtaa. Mun kielitaidolla ei ihan otettu selvää miksi, mutta ei kai se sitten haittaa. 

Mun luokka. Itselläni ei ole koulusta kuvia,
mutta onneksi Facebookista voi löytää mitä vaan! ;)

UVG:ssä on vissiin jotain 300 oppilasta, eli se ei ole mikään kovin suuri. Luokkahuoneet on aika pieniä ja karuja, eikä niissä ole mitään muuta kuin tuolisysteemit, koska se A4:sen kokoinen pöytä on kiinni siinä tuolissa. Kauhean hankala asento kirjoittaa! Mutta onneksi kaikkialla on ilmastoinnit♥ Täällä myöskään opiskelijat eivät vaihda luokkaa, vaan me ollaan samassa luokassa ja opettajat vaihtuvat, mikä on oikeastaan ihan kivaa, niin ei tarvitse huolehtia tavaroista.

Päätin olla stressaamatta läksyistä, koska tiedän itsekin, että en pysty kirjoittamaan esseetä "Ranskan vallankumouksen ideologisista syistä" espanjaksi (enkä varmaan edes suomeksi). Kuitenkin esimerkiksi edellisenä keskiviikkona oli aika leppoisaa: kahdella tunnilla piirrettiin ja matikan kaksoistuntia ei ollut, kun ope ei tullut (kuten ei torstaina ja perjantainakaan). Yhdellä tunnilla taas olin jossain infojutussa, missä näytettiin mm. video UVG:stä (Poonin veljen mukaan pelkkää propagandaa), yhdellä tunnilla kaikki (opettajaa myöten) kyseli multa "Miten sanotaan suomeksi ...?" -juttuja ja yhdellä tunnilla noi muut keskusteli :D 

Minä koulupuvussa :)

Täällä oppitunnit ovat muutenkin vähän eriä maata kuin Suomessa. Metelitaso on nimittäin suurempi kuin Suomessa ikinä! Puheen ja huudon lisäksi luokassa on välillä myös kauhea laulelu. Muutamana päivänä yhdellä pojalla on ollut kitara, ja sitten koko luokka laulaa ihan fiiliksissä samaa biisiä! Ja yksi päivä noi pojat lauloi meille tytöille Bruno Marsia. Normaalia. :D  Välillä päivän eka tunti on kyllä ollut aika vaikeaa ja meinaan nukahtaa, sillä en ole tottunut heräämään niin aikaisin. Koulupäivät on muutenkin vähän liian pitkiä mun makuun… Menen joka päivä kouluun tosiaan kello 7.00 ja koulupäivä loppuu kello 15.00, paitsi perjantaina, jolloin päästään "jo" kahdelta.

Tutustuin tällä viikolla kauheaan määrään ihmisiä, ja ilokseni huomasin tänään, että pystyn sentään muistamaan joidenkin nimiäkin. Kaikkia kiinnostaa kauheasti Suomi ja suomen kieli ja oonkin taas selittänyt ties mitä Suomesta. Ja ne "Sano jotain suomeksi" -pyynnöt on aika pahoja. Hölötän vaan jotain ittestäni tai sitten pistän vaan sanoja putkeen. Ihania myös ne "Miten sanotaan suomeksi...?" -jutut. Jostain syystä myös joillain (harvoilla, onneksi) oli aluksi outo käsitys, että Suomessa puhutaan filippiiniä (tai mikä niiden kieli onkaan). Myöskin mun nimi on ollut aika ihmetyksen kohde... 

Koulupukuunkin tottui onneksi aika pian, vaikka se ei kaikista mukavin olekaan. Ja oli hassun näköistä, kun koulussa kaikilla oli samanlaiset vaatteet päällä. :) Mutta on se silti kätevää, kun ei tarvitse aamulla miettiä mitä päälleen pistäisi! :D 

Koulpuku kokonaisuudessaan:
hame, kauluspaita, liivi, kengät ja kravatti (ja polvisukat)

Samaten on ollut hassua olla ilman koululounasta, ja sitä alkaakin olla jo vähän ikävä (mutta ei sentään italiankeittoa ja nakkikastiketta!). Näinä muutamana päivänä mama on aamulla tehnyt mulle quesadillan tai sitten olen tehnyt leivän ja sillä olen sitten pärjännyt. Koulussa kaikki ostaa aina välitunnilla jotain (epäterveellistä), ja sitten melkein kaikki syö siitä. Hassua, että itsekin on alkanut tarjoamaan kaikesta myös muille :D Ja myös opettajat syö niitä! Niille joko tarjotaan, tai sitten pyytävät itse. Täällä muutenkin opettajia voi halailla tai kutittaa tai yrittää lukita ulkopuolelle luokkaa. Ei Suomessa (paitsi ehkä ala-asteella). Olen tottunut tuohon poskipussailuunkin aika hyvin. Tekisi melkein mieli laskea kaikki poskipusut, joita yhden päivän aikana vaihdetaan!

Sellanen koulupostaus, seuraavaksi sitten taas jotain muuta! :)

Haleja ja niitä poskipusuja! ♥

Heidi

Loppuun vielä mun lukujärjestys:

Netti p-ä-t-k-i-i

Heissan!

Jos joku ihmettelee, miksen ole päivittänyt piiiiitkään aikaan, niin syy ei tällä kertaa ole pelkästään minussa :D Olen yrittänyt kirjoittaa pitkää tekstiä jo pari viikkoa, mutta ystävällisesti netti pätkäisee poikki joka kerta, kun yritän kirjoittaa vähänkin pidemmän tekstin tai lisätä kuvia. Nytkin näyttää tosi huonoa yhteyttä. Ärsyttävää, kun mulla olisi paljon kuvia ja kerrottavaa mm. koulujutuista ja Tuxtlan reissusta, jolla oltiin muiden Tapachulan vaihtareiden kanssa. Mutta jatkan yrittämistä ja toivottavasti saan jossain vaiheessa lisättyä tekstejä ja kuvia :)

Täällä kaikki on kuitenkin hyvin, koulu on alkanut pari viikkoa sitten ja kuumuus jatkuu :)

Yritys jatkuu...
♥:llä Heidi

Ekat päivät Tapachulassa...

...ja paljon on ehtinyt tapahtua! :)

Ajattelin, että aikaeroon tottuminen veisi kauan, mutta totuin siihen ihan ihmeenkin hyvin ja nopeasti. Silti olen välillä aika väsynyt, johtuu varmaan tästä kuumuudesta ja siitä, että heräilen öisin aina ties mihin ihme ääniin... Yksi syy on varmasti myös se, että olen koko päivän joutunut yrittää ymmärtää, mitä ihmiset minulle puhuvat ja yrittää keksiä jotain vastattavaa.

Kukka

Keskiviikkona oli papan (hostisän siis) synttärit isovanhempien luona.Käytiin siellä myös viime sunnuntaina, eilen ja tänäänkin. He asuvat ihan viidakon näköisessä paikassa ja pihalta löytyy koiria, kanoja, kissanpentuja, papukaija, palmuja, kukkia, hedelmiä (kahvipuita, rambutaneja, banaaneja ja sitruunoita ainakin) ja kaikkea mahdollista! Tykkään siitä paikasta tosi paljon. Isovanhemmat ovat tosi mukavia, samoin kuin kaikki ihmiset, kehen olen täällä tutustunut :) Veli ja hänen perheensä asuvat meidän kanssa samassa pihapiirissä ja heidän poikansa (6-vuotias) on aivan ihana! Hän oli piirtänyt mulle kortin, jossa luki "Para mi tía Heidi" eli "Tädilleni heidille"! :)

Isovanhemmilta. VIIDAKKO! :)

Kaikkia on kiinnostanut tosi paljon suomikirja ja etenkin suomikansio, jonka tein itse. He kyselevät kaikkia asioita, kuten että "Miten kasvit pysyvät hengissä, kun on lunta?" tai että "Meneekö järvet ja meri ihan OIKEASTI jäähän talvella?!" :D Olen myöskin vastannut kysymyksiin "Miksi Suomessa tehdään kesätöitä?", "Mistä kouluruoka tulee?" ja "Mitä cocacola/kirjat/vaatteet/ maksavat". Myöskin suomen kieli on ollut kauhean mielenkiintoista ja mun pitää aina kertoa, mitä kaikki on suomeksi.  Ja sanakirjan lukeminen ja tyhmien sanojen etsiminen... Mun perhe osaa jo kaikkia tärkeitä sanoja, kuten: Minä rakastan sinua, Uusikaupunki, lautanen, kuppi, hyvää huomenta/päivää/yötä/syntymäpäivää, sekä ilmavaivat ja torvi.

Aina kun ollaan oltu jossain, niin jostain kumman syystä kaikki tuijottaa. Oon oikeasti varmaan ainut blondi (...) tässä kaupungissa! Lisäksi olen meidän perheen pisin. Semilyhyestä ja ruskeatukkaisesta Heidistä tuli täällä pitkä ja blondi Heidi :D 

Tosiaan, paljon on tapahtunut. Maanantaina olin aamun kotona muun perheen kanssa, kun Daniela (mun ikäinen sisko) oli koulussa. Haettiin se sieltä ja vietiin balettitunnille. Mä en oo ihan varma mitä tapahtui (hypnotisoitiinko mut?), mutta kahden tunnin päästä löysin itseni tanssimasta balettia. Eikä se itseasiassa ollut niin tyhmää, kun olis voinu olla. Vaan ihan kivaa :) Sitten tapasin vielä illalla muita vaihtareita ja AFS:n tyyppejä :)

Koulun piti alkaa keskiviikkona, mutta mä en tiennyt mihin kouluun menen, että se alkaa nyt sitten huomenna eli maanantaina. Käytiin tiistaina kysymässä, jos pääsisin siskon kanssa samaan kouluun, mutta viime vuonna sinne ei ainakaan oltu otettu. (Tähän väliin, että käytiin tiistaina illalla myös Yogen Früz -nimisessä paikassa jäätelöllä, NAM) Perjantaina sitten sain kuulla, että en mene siskon kouluun, vaan kouluun nimeltä Universidad Valle del Grijalva (UVG), jonne tulee myös toinen vaihtari, joka on thaimaalainen tyttö. Koulupäivät mulla alkaa kello 7.00 ja loppuu... kahdelta tai kolmelta vissiin. Koulusta en paljon muuta sitten tiedäkkään, mutta eiköhän sen vuodessa opi tuntemaan... Ja käytiin muuten perjantaina ostamassa koulupuku mulle! Koulussa tuun nyt käyttämään farkkujen ja hupparin sijasta vaaleansinistä paitaa, tummaa liiviä, polvisukkia, mustia kenkiä, punaista kravattia (!!) ja tummansinistä hametta! Ja verkkareita ja t-paitaa liikunnassa. Koulupuku maksoi yhteensä... olisko ollut 865 pesoa (eli joku viiskymppiä) + kengät 300 pesoa (eli joku 18 euroa). Huomenna se sitten alkaa! Hui!

Toinen perhe

Tänään oltiin aamulla kirkossa. Enkä ole ikinä ennen ollut missään vähemmän kirkkomaisessa tilaisuudessa! Se kesti kaksi tuntia, josta noin tunti ja vartti oli pelkkää laulua. Ja siellä oli bändi soittamassa ja sanat näkyivät valkokankaalta. Sitten se kolme varttia joku ruutupaidallinen mies höpötti siellä edessä, elehtien ja välillä melkein huutaen. Ja se paikka oli ulkoa päin (ja myös sisältä) yhtä paljon kirkko kuin Ukilukio. Sisältä se oli aika matala, siniseinäinen iso huone, jossa istuttiin muovituoleilla. Mutta oli kuitenkin aika vaikuttavaa, miten innokkaasti ihmiset lauloivat ja kuuntelivat.

Koti-ikävää mulla on ollut ihmeen vähän, kun ajattelin, että parkuisin koko viikon. Tai siis, tottakai mulla on ikävä perhettä ja kavereita (ja ruisleipää jne. :D), mutta se ei ole mitenkään ylitsepääsemätöntä :)

Päiväkirjasta päätellen saisin tästä viikostakin aikaiseksi romaanin, mutta ehkä tällainen lyhennelmä on parempi :D

Heihei,

♥:llä Heidi


Lopuksi vielä lakana, jonka mun perhe oli tehnyt:

Heidi Tervetuloa Kottin ♥

Täällä ollaan!

Nyt tekisi mieli kirjoittaa ooooikein pitkä teksti, mutta väsymys on sen verran suuri, että taidan vaan mennä kohta nukkumaan :)

Sen verran kuitenkin, että tosiaan perjantaiaamuna (yöllä...) lähdettiin kello neljä kohti Helsinki-Vantaata, ja lento lähti 9.25. Pillitin oikeestaan sen koko Helsinki-Vantaallaoloajan, mutta sitten se hiukan helpotti. Siksikin, että Pariisin lentokenttä oli ISO ja käveltiin varmaan kilometri (+ mentiin junalla tms.), lopulta kuitenkin löydettiin sinne oikealle portille. Ne halusi muuten siellä kentällä skannata meidän liput varmaan sen 10 kertaa! Sieltä sitten 12 tuntia Mexico cityyn (10 kertaa sanottiin, että on turbulenssia, mutta ei onneksi ollut kovin paha) ja hotellille. Siellä nähtiin muita vaihtareita ja syötiin ja mentiin nukkumaan. Tänään kaikki lähti vähän eri aikoihin, suurinpiirtein kaikki muut bussilla, paitsi Kaisa ja se saksalainen (?), jotka jäi sinne Mexicoon ja me, jotka lennettiin. Onneksi, eikä menty 12 tunnin yöbussilla, niinkuin Minea ja muut raukkaparat!

Sitten lennettiin minikokoisella koneella tänne minikokoiselle lentokentälle ja nähtiin perheet. Mun perhe oli tehnyt ison lakanan, missä oli suomeksi "Tervetuloa kotiin Heidi"! Se oli ihana! Sitten käytiin kahvilla ja tultiin kotiin. Ja kohta tosiaan nukkumaan.

Täällä Tapachulassa on mun lisäksi 3 muuta vaihtaria ja yksi on tulossa lisää jossain vaiheessa. Kaikki on olleet tosi ystävällisiä täällä, vaikka ne ei ihan ymmärrä mua, enkä mä niitä :D

Tuli tästä sittenkin ihan semipitkä, mutta silti: lisää myöhemmin! Täällähän muuten aikaero Suomeen on tosiaan 8 tuntia.

Adios! Buenas noches! ♥

Heidi (nää muuten lausuu mun nimen oudon hyvin! :))

Kaksi viikkoa

... jäljellä ennen Meksikoon lähtöä... Hurjaa! Onneksi on muitakin vaihtareita lähdössä täältä Suomesta :) Hasta pronto, chicas!

♥

Mutta, asiaan! Olen ihmetellyt, että miksei hostperheeni ole vieläkään vastannut mun sähköpostiin. No, tänään selvisi, ettei ne ole edes saaneet koko viestiä! Nyt monen mutkan jälkeen on ilmeisesti sähköposti perillä (jos mä ymmärsin oikein) ja oon saanut jopa yhteyttä hostperheeseeni. Mikä helpotus. Ja kaikki kiitos mun rakkaalle isosiskolleni täällä Suomessa, että sait mut ylipuhuttua! Harmi, että nähdään enää pari kertaa, ennen kuin sä lähdet reissuun... Te amo ♥ :)

Niin kuin suurin piirtein kaikki tietää, mä olen ehkä maailman suurin jännittäjä.... Ei hyvä. Toisaalta, jos tää vaihtovuosi ei vähennä mun jännittämistä, niin ei sitten kyllä mikään. :) Tuntuu vaan harmittavasti siltä, etten mä millään ehdi näkemään kaikkia kavereita ennen lähtöä. Mutta jos mä käyn koulussa, töissä ja hallilla, niin siinä näkee sitten jo tosi paljon ihmisiä :) Ihan ylipaljon on vielä tekemistäkin, mutta toisaalta tuntuu tosi kivalta, kun saa tosta tehtävälistasta niitä edes välillä vetää ylikin (lista kyllä kasvaa koko ajan, outoa? :D). Hassua vaan, että yleensä mä mietin jo tähän aikaan vuodesta, että voi ei, kohta on kesäloma loppu.... no, tänä vuonna ei oo koulu ansainnut montaakaan ajatusta :)

Mutta, nyt nukkumaan, niin jaksaa huomenna taas tehdä kaikenlaista : )

Adios,
Heidi

Hola!

Vihdoinkin mä sain aikaiseksi aloittaa tämän blogin!

Olen siis Heidi, 17-vuotias tyttö Uudestakaupungista, ja lähdössä vuodeksi vaihtoon valtameren taakse Meksikoon AFS:n kautta lukion ykkösen jälkeen.

PERHETIEDOT (!!) sain maanantaina, ja tulen asumaan Tapachulassa, Chiapasissa, ihan Guatemalan rajalla! Perheeseen kuuluu äiti, isä ja siskot, jotka on syntyneet 1984 ja 1994, eli saan samanikäisen siskon!! Oon ties miten kauan odottanut perhetietoja, ja sitten, kun en yhtään odottanut ja päätin vaan kiireessä pikaisesti katsoa sähköpostin niin WOW! TIETOJA PERHEESTÄ! :) Enkä edes ollut tajunnut, miten paljon mä odotin niitä tietoja, ennen kun sain ne maanantaina! Iso helpotus, että joku suostus mutkin ottamaan :D

Monet ovat kysyneet multa, että miksi juuri Meksikoon. (+ Eikö sua pelota, kun siellä on niin vaarallista? & Ooksä hullu? (voi olla...) & 100 muuta kysymystä) No, halusin latinalaiseen Amerikkaan espanjankieliseen maahan. Vaihtoehtoina mulla olikin Meksiko, Argentiina, Costa rica, Uruguay, Paraguay ja Ecuador. Hain kuitenkin niin myöhään, että pääsin lisäpaikalla sitten Meksikoon! Hassua, että monet muut oli hakeneet jopa puoltoista vuotta ennen minua! :D

Kelpaa!!

Tosiaan mä hain ihan viimetipassa. Ja aika yhtäkkiä. Olin aatellut tota vaihtoon lähtemistä ja kävin oponkin kanssa juttelemassa (mistä ei ollut kyllä yhtään mitään hyötyä...), mutta meinasin hakea lukion kakkosen jälkeen. Sitten kuitenkin selailin noita järjestöjen sivuja ja huomasin, että joillain on vielä paikkoja jäljellä :D Laitoin siis viestiä AFS:lle, YFU:lle ja STS:lle. Tai siis lopulta hakemukset lähetin vaan AFS:ään ja STS:ään (kun ehkä kaks järjestöä kuitenkin riittää :D) ja niitten haastatteluissa kävin. Molemmilla pääsin Meksikoon! Enkä kertonut koko asiasta piiiiitkään aikaan kenellekkään, vaan vasta sitten, kun kaikki oli varmaa :) Tuntuu, että siitä olis ainakin ikuisuus. Sen jälkeen on tapahtunut niiiin paljon! :)

Aika on tosiaan mennyt supernopeasti ja yhtäkkiä nyt on enää kolme viikkoa lähtöön... Apua. Alkaa tässä pikkuhiljaa tulemaan kiire, jos meinaan kaikki asiat tehdä, mitä oon suunnitellut! Ja koko ajan saa lukea facebookista ja muualta, että vaihtareita on lähtenyt maailmalle. Hurjaa... Mulla on itsellä ollut välillä tosi ristiriitaisiakin fiiliksiä koko lähtemisen suhteen; esim. välillä olen ihan paniikissa, enkä halua jättää perhettä, ystäviä, Suomea ja kaikkia tuttuja juttuja. Ajattelee, että mihin helv... sitä oikein on ryhtymässä. Kuitenkin suurimman osan ajasta oon innoissani lähtemässä :)